logo

Yli 50 vuotta laivaristeilyjä

Olen jo yli 50 vuotta risteillyt laivoilla Suomen ja Ruotsin väliä. Ennen oli miehet rautaa ja myös laivat rautaa. Kävin muutama viikko sitten Viking Linella Tukholmassa, joten nyt sopii hyvin kerätä muistikuvia meriltä.

BOREEnsimmäisen kerran elämässäni astuin ruotsinlaivaan joskus 15-vuotiaana. Olin lähdössä partioleirille Englantiin ja sinne ei matkattu siihen aikaan lentäen vaan Turusta Tukholmaan laivalla, sieltä Rotterdamiin junalla ja lopuksi Kanaalin yli laivalla. Noista laivamatkoista en paljon muista muuta kuin, että olimme partiolaisia ja tavoiltamme hyveellisiä.

Seuraavan kerran lähdin Tukholmaan luokkaretkelle Lahden lyseon kavereiden kanssa. Silloin laivamatkalla oli jo enemmän säpinää. Kansipaikoilla kuitenkin matkattiin ja alkoholista enemmän vain haaveiltiin.

Laivaristeilyt eivät 60-luvulla olleet kovinkaan suosittuja. Laivat lähtivät Turusta, joten lähteminen oli Helsingistä hankalaa. Risteilyt alkoivat elämässäni vasta, kun ne muuttuivat osaksi työtä.

1970-luvun alussa pääsin töihin mainostoimistoon, tekstiharjoittelijaksi Turkama & Kumppaneihin. Varsin nopeasti minusta tuli oikea copywriter ja sain asiakkaaksi Silja Linen. Muistan vieläkin elävästi, kun pääsin ensimmäiselle työmatkalla laivalle Turusta Tukholmaan. Palkka juoksi, kaikki juomat ja ruoat olivat laivalla ilmaisia ja päivärahakin maksettiin.

aallotarSilja Line lanseerasi uuden laivareitin Helsingistä Tukholmaan. Sen ensimmäinen alus oli m/s Aallotar ja olin mukana tekemässä kampanjaa. Tämä reitti lähti yllättävän hyvin käyntiin heti alusta alkaen ja Viking seurasi perässä. Kävin muutaman kerran työmatkalla Tukholmassa, mutta jo kolmannella kerralla alkoi tuntua tylsältä. Tukholmassa oli krapula ja ankeaa ja piti vielä käydä Batesin toimistossa, joka hoiti Siljan Ruotsin puolen mainontaa.

Laivat jäivät, kun lähdin Turkamalta  – tosin vain hetkeksi. Viking Line teetti yhden mainosfilmin Lintaksella. Ensimmäiseksi tehtiin tuon ajan tyyliin tutustumismatka laivalla Tukholmaan. Se oli hauskempi kuin tekemämme filmi.

Laivayhtiöt vaihtuivat seuraavissa mainostoimistoissa  seuramatkoihin, tai valmismatkoiksi niitä nykyään kutsutaan. Laivamatkoja tein kuitenkin ahkerasti lähtiessäni autolla Eurooppaan. Lähtösatama oli lähes aina Turku ja matka tylsä, koska piti aamulla olla ratissa. Tein ensin Aurinkomatkojen mainontaa ja seuraavassa toimistossa Toivelomia.

Aurinkomatkojen markkinointipäällikkö ja Toivelomien ensimmäinen johtaja Lars Wendelin oli siirtynyt Vaasaan johtamaan Vaasanlaivoja. Hänen kanssaan alkoi noin 10 vuoden jakso elämässäni Merenkurkun laivaliikenteen parissa. Hoidimme mainontaa Helsingistä, mutta varsin usein kävimme Vaasassa ja Pohjanlahdella. Yhteistyö oli tiivistä, antoisaa ja usein myös hauskaa. Tutuiksi tulivat Uumaja, Sundsvall, Örnsköldsvik ja monet muut Ruotsin rannikkokaupungit, joissa en koskaan muuten olisi käynyt.

wasa_expressVaasanlaivojen laivat olivat varsin pieniä aluksia, omalla tavallaan kodikkaita oikeita laivoja. Matka Uumajaan kesti 3 1/2 tuntia, satamassa oltiin pari tuntia ja käytiin hakemassa voita ja muita elintarvikkeita Hamster Markeista, sitten takaisin Vaasaan. Usein melkoisessa tuuterissa. Suurin alus oli Wasa King, joka liikennöi Sundsvallin reitillä ja sen aikana Merenkurkun matkustajamäärät kipusivat yli miljoonaan. Samainen laiva myytiin myöhemmin Viroon ja sai nimekseen Estonia, joka on surullisin tarina matkustajalaivaliikenteen historiassa.

Vaasanlaivat – Vasabåtarna muuttui Wasa Lineksi ja sitten Silja Lineksi. Siljan business loppui tax free -myynnin loppumiseen vuonna 2000. Meiltä mainoshommat Merenkurkussa olivat loppuneet jo pari vuotta aikaisemmin.

Tein mainontaa myös vuoden verran Baltic Linesille, jonka Konstantin Simonov kulki Helsingin ja silloisen Leningradin väliä. Se oli laivana ihan omanlaisensa, risteilyllä oli kunnon neuvostoliittolanen tunnelma.

Eksyin risteilyistä ehkäpä liikaakin mainosmaailman muisteloihin. Tein kuitenkin yli 10 vuotta mainontaa laivayhtiöille ja matkustin laivoilla työkseni. Se ehkä selittää, että meriromantiikka on kaikonnut minusta. Vaasanlaivojen jälkeen en ole käynyt Ruotsissa laivaristeilyllä vuosikymmeniin. Tallinnassa olen muutaman kerran käynyt, mutta nekin matkat ovat olleet enimmäkseen muita kuin huviristeilyjä. Onneksi merimatka Viroon on lyhyt, mutta sekin on useimmiten tuntunut pitkältä.

mariellaNyt risteilin pitkän tauon jälkeen Helsingistä Tukholmaan. Laiva oli Mariella ja meillä oli vaimoni kanssa lux-luokan hytti. Se oli mukava ja isosta ikkunasta oli kiva katsella rantoja. Ruoka Food Garden -ravintolassa oli ihan hyvää, mutta hieman liikaa nykerrettyä. Menomatkalla istuimme hetken aikaa baarissa, paluumatkalla käynti tax freessä riitti. Tukholmassa kävelimme ensin vanhaankaupunkiin. Sieltä palasimme Fotografiskan kautta laivalle. Ilmeisesti varsin perusristeily.

Ei ole risteilymaailma paljonkaan muuttunut. Laivalla on samat huvit ja palvelut. Ehkäpä enemmän hienostelua ruoan ja viinien suhteen. Laivahinnat ovat aika yläkantissa ja Tukholmasta ei kannata ostaa oikeastaan mitään tuliaisiksi. Kankkusta ei onneksi ollut. Tulihan kuitenkin risteiltyä ja kokemus oli positiivinen.

 

 

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.