logo

Déjà-vu

Tämän päivän Hesarissa vanha kuva pisti silmääni. Paikka on vanha tuttu, Vanhan Ylioppilastalon portaat. Kuva on Kari Haklin ottama ja kuvatekstin mukaan joskus 1970-luvulta. Porukka on tutunnäköistä. Yksi on ihan Ollin näköinen ja tuo yksi ihan oman näköiseni.

Vanhan kahvila oli kantakuppilani nuoruuden radikaaleina vuosina. Istuin siellä useimpina iltoina yliopistovuosinani ja myös mainosalan alettua Lintaksen aikoihin. Vanhasta tuli toinen kotini aivan 1960-luvun lopussa ja yhteiselo jatkui pitkälle 70-luvulle.

omakuva

Aika siis täsmää kuvan teksteihin. Kuvassa olevan valkohousuisen tyypin olemuskin vastaa 70-luvun alun habitustani. Vasemmalla laidalla istuva näyttää myös ihan sen aikuiselta ystävältäni Ervastin Ollilta. Joten ilmeisesti olen tässä kuvassa joskus 1970-luvun kiihkeinä vuosina. Olin silloin jo alkanut mainosmiehen elämän, mutta Vanhan kahvila oli vielä kiinteä osa maailmaani.

Muistan joskus Vanhalla istuessani häpeilleeni sitä, että ole mennyt mainostoimistoon töihin. Sehän oli kapitalismia kauheimmillaan. Muistaakseni Soisalon Jussi lohdutti minua sanomalla: ”Nehän maksavat siellä hyvin”. Siinä kuulin totuuden oikean taiteilijan suusta.

Vanhan kuppila liittyy voimakkaasti opiskeluaikojeni nostalgioihin. Siellä oli paljon mukavampi istua kuin tylsillä suomen kielen luennoilla. Vanhalla oli aina tuttuja, joiden kanssa voi höristä kaljan ääressä. Sama porukka kokoontui iltaisin usein Kosmokseen, joka oli hienompi paikka portsareineen.

Vanha elää vahvasti Helsingin keskeisimpinä paikkana nuoruuden muistoissani.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.