logo

Uuden ajan sarastus

Mies ilman blogia on kuin talo ilman aittapolulla astelevaa emäntää.  Aika huikea aasinsilta tai verbaalinen loikkaus. No jokatapauksena ajattelin jälleen kerran aloittaa säännöllisen blogin kirjoittamisen. Vähän niin kuin aloittaisin laihduttamisen uskoen, että nyt se pitää.

Tämä on vasta kirjoitusharjoitus. Sillä pedanttina ihmisenä minun pitää ensin löytää sopivat raamit blogilleni. Mieluusti myös jokin sisällön teema, muuten kirjoittelen tylsiä sisäänlämpiäviä juttuja oman napani ympäriltä. Löysin alpertti.com-saitilta valmiin wordpress-installoinnin. Olen sen joskus viime keväänä asentanut tarkoituksena avata kuvagalleria blogimuodossa. Nyt olen ajatellut enemmänkin tekstivoittoista blogia.

Vaihdoin blogiin  uuden teeman, joka  näyttää hyvältä. Se on tarkoitettu kaiketi matkajuttujen kirjoittamiseen. No saanhan siitä muokattua mieleisen ympäristön matkalle mielen syövereihin. Mainosmiehelle kun tuo visuaalinen vaikutelma on turhankin tärkeä. Ja näyttäähän tyhmempikin juttu kauniisti ladottuna, tyylikkäässä ympäristössä paljon paremmalta. AIkoinaan sanottiin, että hyvä ad ja typografi saa huononkin copyn kirjoittaman tekstin näyttämään hyvältä. Ja oikein hyvä ad sai sen tyylikkyydessän niin upean lukukelvottomaksi ettei se pilannut hienoa mainosta.

Hirveä homma tämä blogin aloittaminen. Tulee mieleen juttu miehestä, joka osasi puhua kuutta kieltä, mutta hänellä ei ollut mitään sanottavaa. Kirjoittamisen pitäisi minulta palkkakirjoittajalta sujua. Ilmeisesti on vaikeampi aloittaa kun ei ole briefiä eikä työmääräystä ja kohderyhmä on oma itseni – ja hän on vittumaisen kriittinen.

Itsetuntoni on ollut kohdallaan ainakin tämän kuvan kohdalla. Olen sen itse ottanut itsestäni omassa kodissani juuri sellaisena kuin olen. Minä itte minä ittenä. Kaunistelematta, mitään siihen photoshopissa lisäämättä tai poistamatta.

Näin Facebook-aikaan oman kuvan ja profiilin näyttäminen on ankara koetus. Tavallisen ihmisenkin pitää pohtia, millaiseksi brändää itsensä. Sellainen kuva, josta hädintuskin tunnistaa on aina varma valinta. Tai kuva jossa on joku eksoottinen tausta osoittamassa, että on sitä maailmaa tullut kierrettyä. No ihan samojen ongelmien kanssa olen itse painiskellut: nykyään halailen berliiniläistä jääkarhua, ekassa FB-kuvassani hiihtelin duunipaikkani terassilla Fredalla. Mainosmiehelle se annettakoon anteeksi.

Täällä blogissa olen oma itseni – ainakin yritän olla. Pieni kyynisyys ja sarkaismi silti suotakoon.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.