logo

Luonnetesti

Lauantaina Veeti oli luonnetestissä. Se on koirien koe, jossa mitataan perusluonnetta ja reagointia erilaisiin tilanteisiin. Minusta Veeti on – tai niin ennen testiä ajattelin – superkoira, joka tuollaisesta kokeesta selviää leikiten, häntäänsä heiluttaen.

No ihan niin testi ei mennyt. Koiraa ei saa testissä käskyttää, sen on saatava olla täysin vapaasti pitkän hihnan päässä. Ja Veetihän otti ilon irti elämästä, paljon ihmisiä, mukavaa. No ensin pitikin antaa tuomarien ottaa kontaktia. Se sujui tietenkin erinomaisesti, mitä useampi taputtaa sen parempi.

Kapulanvetoleikki oli Veetin mielestä myös parasta maailmassa. Melkoiset murinatkin lähti. Seuraavaksi vedettiin rämisevää kelkkaa kohti koiraa. Veeti lähti livohkaan hihnan kantaman päähän. Suostui kuitenkin nuuskaisemaan ihme-hirvitystä myöhemmin.

Mikään suojelukoira Veeti ei ole. Kun hurjan näköinen keppiä heiluttava mies lähenee, isännän pitäisi suojella koiraa hänen mielestään. Yksin seinustalla sidottunakin hän mieluummin käy makuulle kuin reagoi kepin heiluttajaan.

Vaatteeseen ja öljytynnyrin ryminään hän reagoi kuten kuuluukin, mikä tuo nyt taas häntä häiritsee. Pimeässä huoneessa Veeti löysi nopeasti mukavat tuomarinaiset, mutta isäntä saai piilotella kaikessa rauhassa.

Lopuksi ammuttiin pari kertaa ja testi päättyi. Veeti oli innoissaan koko testin ajan. Tämä oli hänestä kivaa, mitä nyt nuo huitojat ja räminät hieman häiritsivät. Minusta Veeti oli ihan hirveä, veti ja poukkoili pienimmästä rasahduksesta.

Testi meni kuitenkin läpi. Tulokseksi tuli 115 pistettä eli tyydyttävä. Meidän loistokoiran olisi kuitenkin pitänyt olla primus.

 

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.