logo

Epikriisi

Oloni on ollut pari-kolme kuukautta surkea. Olen ollut väsynyt, keuhkoissa selän puolella on ollut outoja tuntemuksia. Yöllä herään hikisenä. Kolmen päivän halkourakka pahensi vielä tilannetta.

Minulla on kolme vuotta sitten todettu keskivaikea astma. Niinpä ajattelin, että astma on pahenevassa tilassa ja lisäsin lääkkeiden annostusta. Olo parani hetkittäin. Aamulla se oli lähes normaali. Illalla alkoi taas oireilla. Siihen tottui, mutta vaiva vaivasi. Vaimoni molemmat vanhemmat joutuivat sairaalaan, joten en halunnut hänen murheitaan lisätä. No onneksi he ovat jo kotiutuneet.

Lopulta päätin tunnustaa vaivani, vaimolleni ensin. Varasin ajan Nikkilän terveyskeskukseen, sain sen seuraavaksi aamuksi. Minulta mitattiin CRP, joka oli 5 eli normaali. samoin happisaturaatio ja PEF-arvo. Hoitaja ja lääkäri kuuntelivat keuhkot. Puhtaat, ei rahinaa eikä vinkunoita. Sain Montelukast-reseptin astman lisälääkintään. Jos ei auta, tule uudestaan tai varaa normaali aika.

Viikon verran jatkoin potemista. Vaivat hieman vähenivät ja tuntemukset siirtyivät selässä eri paikkoihin. Olo oli parina päivänä siedettävä ja pääsin Pokkisen Raimon 70-vuotispäiville, tein mainoksia ja uutiskirjeitä.

Maanantaina päätin kuitenkin hakea lisää tutkimuksia, koska vaivat eivät olleet poistuneet. Röntgenkuvan ja lisää veritestejä. Soitin terveyskeskuksen päivystykseen, painelin ykkösiä-ykkösiä ja pääsin jonoon “Soititte terveyskeskukseen valiettavasti on ruuhkaa….”. Jätin numeroni ja soittopyynnön.

Sitten muistin, että vuosikymmenien ystäväni Laura Finne-Elonen jatkaa vielä yli 70-vuotiaana lääkärinuraansa Sipoonrannan lääkäriasemalla. Hänen numeron on yhä kännykässäni, joten rohkenin soitta suoraan hänelle. Laura oli juuri edellisenä yönä palannut Shanghaista ja Hongkongista.

Finne-Elonen_04_b

Laura Finne-Elonen

Laura järjesti minut röntgeniin Sipoonrantaan ja lupasi katsoa kuvat keskiviikkona. Samalla hän tiukkasi minun verenpainearvoja ja PEF-lukuja. Ensimmäiset ovat ylhäällä, jälkimmäiset kohtuulliset.

Kävin kuvissa. Olin ainoa asiakas koko paikassa. Röntgenlääkäri katsoisi kuvat seuraavana päivänä. Aloin mittailla verenpainetta ja puhaltamaan peffejä pari kertaa  päivässä. Ja odottamaan Lauran soittoa. Alitajuisesti pelkäämään pahinta.

Olin koko vaivojeni ajan pelännyt, että minulla on keuhkosyöpä tai joku vastaava tappava keuhkotauti. Olin pari kertaa googlannut oireita, ja ne sopivat hyvin. Edellisistä keuhkokuvista oli lähes parikymmentä vuotta. Ajattelin jopa, että parempi kuolla kuin vanhettua. Ehkä kuitenkin aikaa olisi kevääseen.

Keskiviikkona odotin puhelin pöydällä soittoa. Mitä pitemmälle päivä kului, sitä varmemmin tunsin kuolemantuomion pian tulevan. Kuljin ympyrää, katsoin ulos ikkunasta. Verenpainetta en mitannut.

Noin 14.30 Laura soitti. Hän kertoi, että kuvissa näkyy vinossa oleva pallea ja iso sydän. Ehkä ongelmat johtuvat näistä. Ei sanaakaan pahanlaatuista syövistä. Nuo kaksi asiaa – vino pallea ja iso sydän – olivat mainittu jo vuoden 1995 HYKSin epikriisissä, kun oli siellä tutkittavana paksusuolen syöpäepäilystä. Silloin se oli epämääräinen keuhkotulehdus.

Laura ehdotti, että hän lähettää minut tutkimuksiin Porvoon sairaalaan. Siellä vaivojeni syyt  ja muutkin terveysongelmat selviäisivät. Hän kirjoitti minulle myös verenpainelääkitys-reseptin.

Kiitos Laura! Kiitos elämä!

 

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.