logo

Aspiriini auttaa

Muutaman kuukauden voivotuksen ja ruikutuksen aihe on selkiintynyt. Kävin Porvoon sairaalassa ultraäänitutkimuksessa ja siellä löydettiin vanha infarktin aiheuttama arpeuma sydämessä. Olen siis joskus saanut sydänkohtauksen.

En tiennyt itkeäkö vai nauraa helpotuksesta. Verikokeen arvot olivat hyväksyttävissä raja-arvoissa. Verenpaine on lääkityksen ansiosta tullut alaspäin. Ultrassa näkyi arpi sydämen takaseinässä, mutta pumppaus toimii hyvin. EKG:ssä näkyy joku sakarapoikkeama, joka minulla on aina ollut, ei mitään huolestuttavaa. Sokeri oli normaali eli minulla ei ole diabetesta.

Hengenahdistukset, mäkien nousut ja ramppaamisen ongelmat ovat johtuneet sydänkohtauksen jälkimainingeista. En ole sitä tiennyt, koska en ole tiennyt sydänkohtauksesta. Painon kasvaminen, iän karttuminen ja astmantapainen sekä kunnon (lue=kuntoilun) putoaminen ovat lisänneet ongelmia.

Koska olen saanut tuon slaagin? En muista sydänkohtauksen oireita kokeneeni. Tai olinhan lähes 20 vuotta sitten sairaalassa, kun voin niin huonosti etten pystynyt kunnolla kävelemään ja hädin tuskin autoa ajamaan.

Aamulla tunsin oloni huonoksi. Mahassa kaiversi, kylmä hiki tuntui otsalla. Lähdin kuitenkin autolla töihin Helsinkiin, silloin BBDO:hon Ruoholahteen. Nousu parkkihallista jalan kadulle otti voimille, parin sadan metrin matkalla toimistoon piti huilata. Huoneessani kävin pitkäkseni sohvalle. Parin tunnin kuluttua päätin lähteä kotiin lepäämään. Ajomatka Sipooseen oli tuskien taival.

Kotona makasin sohvalla. Kuumetta oli jonkin verran. Illalla menin terveyskeskuksen päivystykseen. Valitin outoja tuntoja mahassa ja huonoa oloa. Sain närästyslääkettä ja lääkäriajan seuraavaksi aaamuksi.

Yön nukuttuani olo parempi. Aamulla terveyskeskuksessa minulta otettiin verikoe. CRP oli lähes 200 ja valkosolujen määrä suuri. Lääkäri kirjoitti lähetteen Meilahteen ja kehotti lähtemään heti. Hänen mielestään jotain oli pahasti vinossa, pahimmallaan leukemia tai joku muu syöpä. Menin käymään kotona ja katselin ulos ikkunasta, tässäkö tämä oli. Ketään ei ollut kotona, joten kirjoitin lapun keittiön pöydälle: Lähden HYKSiin tutkimuksiin.

HYKSin päivystyspolilla minut tutkittiin, otettiin sisään tarkkailuun ja laitettiin antibioottia tiputuksena. Aamulla minut siirrettiin kirurgian osastolle 3.

Siellä minua tutkittiin monen lääkärin voimin ja kärrättiin eri vehkeisiin lähes viikon ajan. Epäilyksenä oli paksusuolen kasvain. Mahaa palpoitiin käsin, kuvattiin röntgeneissä. tähystettiin peräpäästä. Pallea oli kuulemma vinossa. Keuhkoissa oli joku tulehdus, mutta tulehdusarvot tulivat alas antibiooteilla. Mitään kasvannaisia ei onneksi löytynyt ja pääsin kotiin. Epikriisissä luki, että keuhkoissa oli joku tulehdus ei kuitenkaan keuhkokuume.

Silloin vuonna 1995 keväällä minulla oli hyvin todennäköisesti sydäninfarkti. Oireet olivat lievät ja sekoittuivat samanaikaiseen keuhkotulehdukseen tai vastaavaan. Jalat kuitenkin menivät hetkittäin alta ja autolla ajo oli vaikeaa. Kävin lääkärissä, olin HYKSissä viikon tutkittavana. Vaivat olivat epämääräinen (rinta)vatsakipu ja korkeat tulehdusarvot. EKG:tä ei minulta otettu, ultralla tutkittin vain mahaa. Röntgenillä kuvattiin paksusuolta ja keuhkoja. Diagnoosi on osittain oikea: maha kunnossa, keuhkoissa tulehdus. Sydän unohtui. kaiketi koska olin mahaan erikoistuneella kirurgian osastolla.

Kun tarkemmin muistelin, tuon kevään jälkeen alppihiihto ei sujunut enää niin hyvin ja kuntoilukin otti kovemmalle. Syksykin otti voimille, mutta mainostoimistoilla oli ankeat ajat ja olin juurin aloittanut Kiiskisen Hessun kanssa Hot Netin pyörittämisen.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain diagnoosin, joka selkeytti vaivani ainakin osittain parinkymmenen vuoden ajalta. Jatkossa hoidan verenpainetta, syön aspiriinia ja käyn seuraavaksi rasituskokeessa sekä mittauttamassa kolesterolin.

 

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.