logo

Elämää mainostoimistossa, osa 5. Anderson & Lembke

Seiskassa oli kivaa, mutta joskus elokuussa puhelin soi. Anderson&Lembken Hilakari pyysi palaveriin. Tuo mainostoimisto oli sen hetken huippu, joten lähdin lounaalle. Pääsimme yhteisymmärrykseen palkasta ja siitä, että copywriterin on parempi osata suomea kuin ruotsia.

A&L oli silloin Yrjönkadulla ahtaissa tiloissa, mutta muutti menestyksen myötä pian Mannerheimintielle Wulfin taloon. Sieltä laajentuminen jatkui viereiseen ns. Mikadon taloon, jossa olin huipulla: oma huone ja ikkunasta näkymä Ruotsalaiseen teatteriin. Hissillä pääsi suoraan Mikadon ovelle.

Toimisto oli alkujaan ruotsalainen ja toi Suomeen uuden teollisuushyödykkeiden markkinoinnin, b-to-b ajattelun. Menestys oli mahtava niin mainosmaailmassakin kuin teollisuuden asiakkaidenkin keskuudessa. He eivät olleet aikaisemmin juuri mainostaneet, joten tuloksia syntyi kun jotain tehtiin.

Työnteko oli tosikkomaista tärkeilyä. Kyynisesti voisi kuvailla projekteja seuraavasti. Ensin istuttiin peruspalavereissa tuntikausia asiakkaan kanssa. Sitten hiottiin markkinointiviestintä-suunnitelmaa viikkokausia. Sitten istuttiin kuukausi ja lopuksi tehtiin kokosivun ilmoitus, jossa oli paljon tekstiä ja kuponki jolla voi tilata esitteen, jossa oli kuponki jolla voi tilata yhteydenoton. Kaikki tietenkin laskutettiin viimeisen päälle. Rahaa tuli ja meni toisesta rännistä.

Anderson&Lembkellä oli töissä suomalaisen mainonnan kerma. Suunnittelijoina mm. Erkki Ruuhinen, Hannu Konttinen, Kari Torkler, Alpo Holopainen, Martti Kirsitie, Jan Leskinen ja Asko Kekkonen, jonka kanssa aloin työskennellä tiiminä. Asko oli viimeisen päälle ruotsalaisen mainonnan ja typografian kannattaja – totinen tyylitaituri. Projektijohtajana tiimissä aloitti Matti Törhönen ja viimeistelijänä Peku Palsanen.

Ensimmäinen asiakas oli Aurinkomatkat, jonka A&L oli juuri saanut samassa skabassa jossa itse olin ollut jo Seiskan puolella. Aurinkomatkoilla oli hommat juuri aloittaneet myyntipäällikkönä Lars Wendelin ja toimitusjohtajana Heikki Sierla. Koko joukko uutta verta toimiston ja asiakkaan puolella.  Ensimmäiset kokosivut syntyivät ja seuraavaksi tuli hoppu uuden esitteen kanssa. Kesken esitteen teon Aurinkomatkojen toimitusjohtaja vaihtui, ja esitteeseen vaihdettiin Timo Heinosen kuva.

Seiskassa pelkäsin taantuvani, mutta Andersonilla rimaa piti nostaa. Asiakkaani olivat enimmäkseen muita kuin teollisuustuotteita. Vehon Honda-autoja, Serlachiuksen talouspapereita ja Sanoman kirjapaino –kaksi  jälkimmäistä jäivät tosin vain perussuunnitteluvaiheeseen. Väärä asiakas väärässä toimistossa. Aurinkomatkat oli kuitenkin iso esitteineen, reilusti yli puolet työmäärästä.

Työskentely Aurinkomatkojen “Wendu” Wendelinin ja Timo Heinosen kanssa oli intensiivistä ja palkitsevaa. Ei pidä unohtaa myöskään Vehon Kimmo Koisokanttilaa, joka oli automies henkeen ja vereen. Toimiston työmoraali oli korkea, tunteja tuli tehtyä ja viikonloput meni Mannerheimintiellä. Jossain vaiheessa Asko Kekkonen kyllästyi pelkän mainonnan tekemiseen, ja aadeeksi tiimiimme tuli vanha tuttu Reima Tahvanainen VPV:ltä.

Aika Anderson&Lembkellä oli mainosurani huippuaikaa, josta jäi hyviä muistoja (pointattu A&L:n tapaan):

Välitön ja avoin asiakassuhde Aurinkomatkojen kanssa. Se jatkui samojen ihmisten kesken vielä vuosia.

Koskaan urallani en ole kirjoittanut niin paljon kuin IBM:n pallokoneella Mannerheimintiellä. Kaksi Aurinkomatkojen esitettä joka vuosi, Honda Newsin kerran vuodessa ja paljon mainoksia, joissa oli pitkä teksti.

Yhtä tärkeää kuin ideat on tehdä mainostyöstä tärkeänoloista. Nähdä paljon vaivaa, tehdä paljon tunteja, ansaita paljon rahaa.

Mikadosta tuli kantapaikka, jossa vierähti monta fernettiä, viskiä ja valkkaria kurkusta alas. Arkena ja lauantaina.

Mainospalkintojakin tipahti lähes joka vuosi. Itsetunto pysyi korkealla, sitä tarvittiin jeesusten joukossa.

Niin mukavaa Andersonilla oli, että Seiskasta tutun Calcci Holmin houkutukset oman toimiston perustamiseen Batesin kanssa menivät kiville. Oli mukavampaa olla menestyvä boheemi kuin yrittäjä. En uskaltanut tai halunnut lähteä, enkä saanut edes potkuja vaikka juonittelu paljastui Ruotsin kautta Hilakarille.

No silloin oltiin muka-nuoria ja niin mainosmiestä. Ei miljonäärinalkuja.

 

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.