logo

Itkeäkö vai nauraa….

Tänään pääsin Porvoon sairaalakiertueeni loppusuoralle ja poljin kuntopyörällä rensseleihin kytkettynä ainakin välietapin maaliin. Se oli hyvä matka sote-maailman kiemuroihin. Ja tuloksetkin olivat kohtalaisen tyydyttävät – ainakin seniorsarjassa.

Kuukausi pari sitten tunsin tekeväni kuolemaa. Muutaman viikon ajan selän puolella oli ollut outoja tunteita. Niinpä menin pitkän kärsimyksen jälkeen terveyskeskukseen valittamaan vaivojani. Mitään ei keuhkoista kuulunut, ei ollut tulehduksia. Yksi resepti lisää, joka voisi ehkä auttaa.

Ei auttanut. Yritin saada uuden ajan, haluaisin röntgeniin keuhkokuvaan. Keuhkosyöpä se varmaan on, ajattelin. Tai jotain muuta yhtä tappavaa. Tuut-tuut-tuut sanoi terveyskeskuksen päivystysnumero. Niinpä soitin vanhalle  tutulle Sipoon terveyskeskuslääkärille Laura Finne-Eloselle, joka tekee töitä yli 70-vuotiaana. Hän järjesti minut Sipoonrannan lääkärikeskuksen röntgeniin. Kyseli samalla verenpainearvojani, jotka olivat huimasti koholla.

Pääsin keuhkokuvaan, siinä ei – luojalle kiitos – löytynyt mitään vakavaa. Sain verenpainelääkityksen ja lähetteen Porvoon sairaalaan jatkotutkimuksiin. Nyt olen käynyt läpi tutkimukset ja kokeet jopa kahdella osastolla.

Kardiologi teki ultratutkimuksen sydämestäni. Siinä löytyi vanhan infarktin jäljet. Sydän toimii kuitenkin kohtuullisesti, vaikkakin korkea verenpaine on aiheuttanut hoitamattomana paksuuntumista ja jäykistymistä. Sain lääkitykseen lisänä asipiriinia.

superiaSitten kävin keuhkopoliklinikalla  röntgenissä ja puhaltamassa spirometriin. Lääkäri kertoi puhelimessa, että kuvassa ei löydy ongelmia ja että hän vaihtaa astmalääkityksen toiseen. Yritin inistä väliin jotain alkuperäisestä vaivastani, keuhkoissa joka jatkuu yhä. Semmoista vaivaa minulla ei ilmeisesti ole, ei ainakaan röntgenkuvassa tai spirossa. Uskotaan.

Tänään kävin kliinisessä rasituskokeessa. Poljin ergometria ja tutkittiin miten sydänkäyrät ja verenpaine muuttuvat kuorman kasvaessa. Keuhkojakin kuunneltiin polkemisen yhteydessä. Ei mitään hälyttävää. Veri kiertää sydämessä, paineet pysyvät kurissa, keuhkoissa ei vingu. Lisää lääkkeitä: yhdistetty sydän-verenpainelääke ja kolesterolia ehkäisevä lääke varmuuden vuoksi. Verenpainetta pitää saada vielä alemmas. Lääkäri lohdutti, että verenpaineen laskeminen voi palauttaa sydämen kimmoisuutta ja poistaa paksuuntumista.

Summa summarum. En kuollut. Mitään vakavaa ei ole tapahtunut parikymmentä vuotta sitten sattunutta sydäninfarktia ja korkeaa verenpainetta ja sen aiheuttamaa paksuuntumista lukuun ottamatta. Varsinainen valittamani vaiva ei kuitenkaan ole poistunut, mutta se oli ilmeisesti pienin ongelma.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.