logo

Pyhä mies ja paikka

Syksyllä kävimme vaimoni kanssa Intiassa, tosin eri aikaan ja paikoissa. Hän matkusti luksusjunalla ja minä kiertelin lähempänä arkea.  Jälkeenpäin oli mielenkiintoista verrata keskenämme Intian vaikutelmia. ja ottamiamme valokuvia.

Tässä yksi Sarin  kuvista. Minusta välittyy intialaisen elämän pysähtänyt todellisuus.

Holy man by Sari Juurinen (zari)) on 500px.com
Holy man by Sari Juurinen

Tässä itseni ottama kuva Varansin vanhasta kaupungista Gagnes-joen varrelta:
Crematorium Ghat in Varanasi by Alpertti Skyttae (alpertti)) on 500px.com
Crematorium Ghat in Varanasi by Alpertti Skyttae

Varanasi oli vaikuttavin kokemus Intian matkallani. Vaikka ennakko-odotukseni olivat jo melkoiset, se ylitti ne. Ensimmäinen aamu auringon noustessa Gagnesissa kylpevien ja rukoilevien hindujen täyttäessä rantaportaikot oli jotain, joka tallentui silmäpohjiini vuosikausiksi. Kaupunki on maailman vanhimpia. Likainen ja pölyinen, ruuhkainen ja ilmaltaan saastunut. Täynnä kapeita kujia ja sokkeloita joilla pyhät lehmät märehtivät. Ahmin itseeni elämyksiä kaikilla aisteilla.

En ymmärrä hindulaisuudesta juuri mitään. Mutta sen tajusin, että Varanasissa hindut ovat onnellisia. Jopa rakkaan juuri kuolleen omaisen palaessa taivaan alla roihuavan krematorion liekeissä. Kuolla Varanasissa ja ennenkaikkea tulla tuhkatuksi Gagnesiin on hindulle elämän täyttymys.

Kysyin oppaalta kauanko yhden ruumiin poltto kestää. Hän kertoi, ettei se riipu suinkaan ruumiin koosta tai painosta. Hurskaat palavat nopeammin tuhkaksi, noin tunnissa. Ilkeät ja pahat ihmiset kytetvät huomattavasti kauemmin ja niinpä heidät heitetään usein Gagnesiin puoliksi palaneena. Joessa siis uiskentelee varsin häijyjä “sattumia”.

 

 

 

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.