logo

Hiiriä ja ihmisiä

Kun kissat ovat poissa, hiiret hyppivät sisään. Siinä se tuijotti ruokahuoneen ovella ja katsoi kiinnostuneena, mitä tänään on tarjolla.

Nyt on aika, jolloin hiiret alkavat etsiä omaa fuengirolaansa suojaksi talven pakkasille ja ankeudelle. Pari on yrittänyt majoittua kotimme lämpöön.

Ensimmäinen näkyi vilahduksena pinkoessaan huoneen poikki. Kävin kaupassa ostamassa hiirenloukkuja, mutta tutut giljotiini-tyyppiset olivat. Hiiri kuitenkin päätti päivänsä vanhanmalliseen klassikko-loukkuun.

Toinen hiiri oli huomattavasti kokeneempi ansanvälttäjä. Kuulin sen ensimmäisen kerran kahisevan kukkapuskassa. Vaimoni kirkaisu paikallisti sen olohuoneen lattialle. Näin sen seisoskelevan kaikessa rauhassa ruokahuoneen lattialla. Poikani yritti saada sen näppeihinsä, tuloksetta.

Hiirenloukkoihin tämä hiiri ei koskenut. Tuli esiin ja vilisti pakoon vaikkakin varsin hitaasti. Maha oli kai niin täynnä.

Lopulta poikani Mikko onnistui saamaan sen rukkasiinsa. Hiiri sai armon ja lensi kauas pellolle.

Toista se oli, kun Leevi ja muut kissat olivat hengissä. Silloin hiiri oli lähinnä mukava lelu heille.

Nyt koiramme Veeti vain katsoi uteliaana hiirtä, otti nallen suuhunsa ja kipusi sohvalle.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.