logo

Kun elämä alkoi ahdistaa.

Jouduin viime viikolla haukkomaan henkeäni. Porvoon sairaalassa muistelin, milloin ylämäkien kammoni alkoikaan. Onneksi henki taas kulkee ja pääsin pakoon.

Kaikki alkoi mielestäni keväällä vuonna 1995. Se oli stressin, laman ja pakkofuusioiden aikaa. Olin juuri joutunut muuttamaan BBDO Helsingin ahdistavaan maailmaan. Eräänä aamuna jaksoin hädin tuskin istahtaa autooni ja ajaa Helsingin Ruoholahteen. Muistan, kun kömmin parkkihallista toimistoon kadulla seinään pari kertaa nojaillen.

Rojahdin sohvalle makaamaan. Parin tunnin kuluttua päätin lähteä kotiin Sipooseen. Autolla ajaminen onnistui ja rojahdin kotisohvalle. Lepo teki hyvää, iltapäivällä jaksoin jo kävellä. Päätin käydä terveyskeskuksessa tarkistettavana. Siellä nuori päivystäjä kyseli ja kokeili, mihin sattuu. Hän antoi liuskan närästyslääkettä, sekä kehotti tulemaan aamulla uudestaan kun laboratorio on auki.

CRP oli 270 ja valkosolujen määrä huima. Lääkäri passitti minut heti Meilahteen. Pahimmillaan voi olla jopa leukemia. Käväisin kotona ennen taksikyytiä. ”Tässäkö tämä oli”, muistan keittiön ikkunan ääressä pohtineeni.

Meilahdessa mahaani tutkittiin, otettiin verikokeita ja röntgeneitä. Yön vietin tarkkailussa sekalaisen joukon mukana. Aamulla osa porukasta pääsi kotiin, minut kärrättiin osastolle nimeltä kolmos-kirra. Sillä osastolla edesmenneen vaimoni veli Olavi toimi pitkään kirurgina.

Lääkärit kävivät joukolla painelemassa, hienosti sanottuna palpoimassa vatsaani. He tiukkasivat onko ulosteessa ollut verta. Minusta maha tuntui varsin normaalilta.

Ymmärsin, että he etsivät vatsastani syöpää. Joku kirurgeista sanoikin, jos siellä on jotain niin otetaan se pois. Minut oli laitettu varmuuden vuoksi dieetille leikkausta varten.

Mahasta ei löytynyt mitään tuumoriin viittaavaa, onneksi. Olin antibioottitiputuksessa, koska minulla oli samanaikaisesti joku hengitysteiden infektio. Pääsin kotiin vajaan viikon sairaalassa olon jälkeen.

Postissa tuli myöhemmin epikriisi. Siinä luki muistaakseni: Bakteerin aiheuttama keuhkotulehdus ei kuitenkaan keuhkokuume.

Siitä reissusta alkoi ylämäkien kammoni.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.