logo

Elämäni ylämäet

 

Täytettyäni viisikymmentä, huomasin ylämäkien ottavan voimille. Muutamat mäet ovat painuneet mieleeni, kotona ja maailmalla.

Aloitetaan Alpeilta. Siellä kävin laskettelemassa reilut 30 vuotta joka talvi.

Ensimmäinen kohde on Cervinia. Siellä voimainkoitos oli päähissiaseman portaat kylässä. Toinen rankka nousu oli Zermatin puolelle siirryttäessä. Kolmas kova paikka oli ylin hissiasema noin 3200 metrissä, mutta se onkin Alppien korkein ennätys.

Madonna di Campiglio on hiihtopaikkana melko leppoisa, mutta siellä olen lähes aina läähättänyt. Vanha hotelli Monterrey oli tasaisen nousun päässä kylän keskustasta. Matkalla jouduin kerran tai pari pysähtymään mukamas ikkunoita tutkimaan. Karin uusi hotelli Emperore sijaitsee pienen montun pohjalla. Sieltä alkaa tuskaisa loiva ylämäki lähimmälle hissiasemalle.

Hintertuxissa vihasin ylemmän aseman ravintolan edessä olevaa kinkaretta. Se on reilun 2300 metrin korkeudessa ja panee hengen koetukselle ennen ansaittua taukoa.

Sas-Feessä oli joka aamu taisteltava itsensä hotellin suksihuoneesta lähimmälle hissille. Pientä ylämäkeä muutama sata metriä. Sas-Feéssä sain myös elämäni ensimmäisen astmakohtauksen. Päähissistä ensin portaita pitkin ylemmäs, sitten ravintolaan ja toiseen kerrokseen, kesähiihtokorkeuksiin.

Meribelissä lähti yläaukiolla pitkät portaat rinteeseen. Suksien kanto oli miehuuskoe. Nykyään paikalla taitaa olla rullaportaat. Voimille otti myös päähissiasemalle pääsy alakylän hotellista. Se on hyvin loivaa nousua mutta pitkä.

Kuriositeettina voisin mainita huvilan Kreetalla. Se sijaitsi korkealla mäellä jonne kiemurteli pitkä tie. Kyläjuhlista palatessani olin niin poikki, että oksensin.

Ja sitten kotimäkiin.

Tutuin mäki on pihaltamme alas radan varteen. Sen olen kivunnut jopa pari kertaa päivässä Veetiä ulkoiluttaessani jo yli kuuden vuoden ajan. Vasta tänä talvena on pannut puuskuttamaan.

Masentavin nousu Helsingissä on matka hammaslääkäriin. Jätän auton yleensä Stockan parkkihalliin, sieltä Kalevankatua Yrjönkadulle Stomaan. Matka ei ole pitkä, mutta nykyään täytyy alaovella hetki huokaista.

Imjärvellä nousu alkaa mökin pihalta. Aikoinaan siinä piti työntää joskus kottikärryjä, kun auto piti jättää ylös. Veneeltä ylös on melkoinen jyrkänne varsinkin jos kädessä on hauki.

Eivätköhän nämä puuskutukset ja hengästymiset johdu keuhkojeni huonosta kunnosta. Ylipaino, ikä ja astma tietenkin lisäävät oireita. Ja surkea kuntoni.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.