logo

Elämää Nikkilän aseman varjossa

Asumme Nikkilän rautatieaseman vieressä, radan toisella puolella vanhassa asemapäällikön talossa. Maailma on muuttunut ja niin vieressä kulkeva rautatie, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1870-luvulla. Yllä oleva kuva on otettu marraskuussa 2015 aseman vieressä olevalta museojunan pysäkiltä ja kotimme häämöttää taustalla.

Kävin ensimmäistä Nikkilässä joskus 1960-luvun lopussa. Ystäväni Olli Ervasti oli kesätöissä Nikkilän sairaalassa ja tulin häntä katsomaan. En silloin voinut kuvitellakaan, että joskus muuttaisin tänne maan ääriin maalle.

Nikkilän asema 1960-luvulla.

Nikkilän asema 1960-luvulla.

Tulin Nikkilään junalla Helsingistä. Jäin pois asemalla ja juna jatkoi matkaansa Porvooseen. Todennäköisesti lähdin asemalta kohti Nikkilän mielisairaalaa Isotalontietä pitkin ja ohitin tulevan kotini, vaikka en sitä harmaata isoa taloröttelöä menneisyydestä muista. Silloin nykyinen kotikatuni oli kylän valtaväyliä.

Porvoon radan rakentaminen aloitettiin helmikuussa 1872 ja rakentajien itselleen asunnoiksi tekemiä maakuoppia löytyy vielä Nikkilän lähiympäristöstä. Vuonna 1875 aloitettiin tavara- ja matkustajaliikenne yhteistyössä VR:n kanssa. Alkuperäinen rautatieyhtiö ajautui konkurssiin keväällä 1878 ja 1887 rata siirtyi Porvoon Rautatieosakeyhtiölle. Liikenne kasvoi ja matkustajia oli parhaimmillaan lähes 100 000 vuodessa.  Yksityisen yhtiön kukoistus loppui 1917, kun työläiset menivät ensimmäisen maailmansodan poikkeusoloissa lakkoon ja vaativat samaa palkkaa kuin valtion rautatieläiset saivat. Neuvotteluissa ei onnistuttu ja kiista ratkesi lopulta siihen, että valtio lunasti radan ja työläisistä tuli valtion virkamiehiä. Faktat porvoo.fi -sivustolta

Asemapäällikölle rakennettiin oma virka-asunto aseman läheisyyteen Isotalontielle radan toiselle puolen. Hän oli iso herra sen aikaisessa yhteiskunnassa. Saman tien varressa oli nimismiehen talo putkineen ja toisessa päässä kunnantalo, kunnanlääkäri, paloasema ja vaivaistentalo. Kun itse muutin asemapäällikön vanhaan taloon 1980-luvun lopussa, Isotalontiellä asuivat mm. apteekkari, pankinjohtaja ja eläinlääkäri. Kunnanarkkitehti Molander oli ostanut talon perheelleen ja alkanut remontoida sitä. Heille tuli kuitenkin avioero ja ostin talon. Se oli yhä VR:n maalla, johon sain vuokraoikeuden.

Nikkilän kylä joskus aikoinaan

Silloin asema-alueella oli vielä kahdet raiteet. Muistona vanhoista ajoista on vielä kaivo ja talooni kuuluva aikaisemmin resiinavarastona toiminut lisärakennus. Naapurini Rosenholm pysähtyi joskus kertoilemaan vanhoista ajoista, jolloin ratapihalla oli tavaramakasiinit ja junanvaunuja odottelemassa pistoraiteella. Asema oli kylän keskipiste, josta lähti myös tie suoraan joen yli Nikkilän kartanolle. Kaikki tavarat kuljetettiin junalla Nikkilään ja suuri osa ihmisistäkin kulki junalla. Radan yli kulki vartioimaton ylikäytävä suoraan Isotalontielle ja liikenne talomme ohi varsin vilkasta, kunnes ylikäytävä suljettiin. Toinen kiskopari on myös purettu.

Nikkilän sairaalan potilaat ja hoitajat juhlivat juhannusta, julkaistu Otavassa 1916.

Nikkilän sairaalan potilaat ja hoitajat juhlivat juhannusta, julkaistu Otavassa 1916.

1910-luvulla Nikkilän tunnetuinta maamerkkiä alettiin rakentaa. Mielisairaalassa oli enimmillään lähes tuhat potilasta ja suunnilleen yhtä paljon henkilökuntaa. Se oli oma laaja puistoalue, jonne rakennettiin paviljonkimaisesti ja symmetrisesti eri rakennukset miehille ja naisille. Ensimmäiset talot edustivat arkkitehtuuriltaan myöhäisjugendia, myöhemmät klassismia ja funktionalismia mutta alueen ilme pysyi hyvin yhtenäisenä. Sairaalan potilaat olivat helsinkiläisiä, mieleltään vakavasti häiriintyneitä kroonikkoja. Monet heistä viettivät koko aikuisikänsä Nikkilässä ja heitä päätyi sairaalan omalle hautausmaalle satamäärin.

Sairaalan henkilökunta ja potilaita katsomaan tulevat vierailijat pitivät junaliikennettä ja aseman seutua vireänä vuosikymmeniä.Väki väheni sairaalasta ja myös junamatkustajien määrä putosi, joten VR lakkautti radan matkustajaliikenteen keväällä 1981. Tavaraliikenne kitkutteli radalla vuoteen 1990 ja uuteen kukoistukseen se nousi, kun rata sähköistettiin ja pitkät öljyjunat alkoivat kuljettaa tankkivaunujaan Sköldvikiin.

Elämä aseman varjossa on sujunut hyvin. Lunastin tontin VR:ltä itselleni lamavuosina, tosin vuokra oli alhaisempi kuin kiinteistövero nykyään. Juniin ja niiden kolkutukseen olemme tottuneet. Niitä menee pari kolme päivässä. Ja kesällä meille pääsee lauantaisin lähes pihalle Helsingistä museo-lättähattujunalla tai voi lähteä Porvooseen nostalgiselle päiväkaljalle. Aina silloin tällöin henkilöliikennettä Nikkilästä junalla Helsinkiin tutkitaan. Ei kannata lähivuosikymmeninä, liian vähän väestöpohjaa, todetaan.

Alla on kuvattuna pätkä museojunasta, sen saapuessa Nikkilän asemalle – nykyiselle sellaiselle.

Sain myös muutaman vanhan kuvan asemalta, ne löytyvät tästä blogikirjouksesta.

 

 

One thought on “Elämää Nikkilän aseman varjossa”

  1. Tervehdys!
    Törmäsin sattumalta näihin mielenkiintoisiin sivuihin.
    Korttikokoelmaa penkoessani löysin kolme vanhaa Nikkilän asemanseutua kuvaavaa korttia,joista yhtä en tunnista.
    Jos saisin sp-osoitteen,lähettäisin kuvia.
    t. Olli L.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.